Aamulla huonosti nukutun yön (Jaana) jälkeen nousimme 6:40. Yötä haittasi n. 15cm päässä kuorsaava ranskalainen vaeltaja – sängyt oli nimittäin tosi lähellä toisiaan.
Matkaan pääsimme tällä kertaa viimeisinä klo 7:40, saavutus sekin.
Tämän päivän reitti kulki meren lähellä hienossa maisemissa ensin Castro Urdialekseen, jossa joimme kahvit ja liotimme varpaita meivedessä. Sieltä jatkoimme edelleen hienoissa maisemissa Islares nimiseen kylään ja Alberguehen. 18 sänkyä, 2wc:tä ja 1 suihku, asukkeja onneksi vain 5 (me, Beate, Eugen, Maria). Yksi vaeltaja kyllä tuli paikalle, mutta nähtyään meidät ja viisi viinipulloa pöydällä, hän päättikin jatkaa seuraavaan paikkaan. Ihmettelemme edelleen miksi ;).
Täältäkin sai ostaa viiniä, olutta, kuivaruokatarvikkeita yms.
Kävelimme kylälle ja siellä oli hieno pieni uimaranta, jossa kävimme uimassa. Koska kylälle on 10-15 min kävelymatka eikä menu del diaa ollut tarjolla lauantaina päätimme tehdä taas pastaa. Lisäksi ostimme viiniä. Hyvin maittoi, vaikkei ollutkaan ihan gourmet ruokaa. Seura oli mukavaa ja naurua riitti, joten taas oli hieno ilta.
Aamulla Pobena jäi taakse. Yöllä vesi oli laskenut tosi alas.
Taas oli mukavia maisemia mitä katsella vaeltaessamme eteenpäin.
Kukat todella kukoistivat talojen seinillä ja puutarhoissa.
Välillä maantieosuus.
Näkymä tulosuuntaan. Pobenaa ei enää näy.
Silta, joka ei vie minnekään? Lienee kuitenkin vanha laivalastin purkupaikka.
Ei huonompi paikka kanoteerata.
Castro Urdiales.
Erittäin siisti ja hieno paikka.
Ja taas uimaranta. Ei näihin kyllä kyllästynyt.
Hämmästyttävän paljon ihmisiä oli betonirapuilla. Ehkä siksi, että uimaan pääsi kahlaamatta.
Jalkojen vilvoittelua. Lyhytkin kylpy auttoi kummasti.
Yllättävän ”freesin” näköinen reissaaja.
Lampaanviulu oli se juttu Espanjassa. Niitä oli monta laatuluokkaa.
Lehmiä reitin varrelta.
Kokograniittinen talo ja uusi mersu tietysti pihalla.
Yleensä vaellusreitti meni lähempänä rantaa kuin moottoritie, mutta välillä näinkin päin.
Hautausmaa yhtäkkiä keskellä ei mitään.
Näyttävä vaellusreitti läpi pusikon.
Ranta oli edelleen tosi jyrkkä.
Aaltojen voima oli kova, vaikkakaan kuva ei anna niille oikeutta.
Kyllä kelpaa pitää taukoa.
Tämänkertainen majapaikkamme Islaresissa.
Majapaikassa oli kaksi eri huonetta. Eugen onneksi armahti muut ja nukkui keittiössä.
Päivän ensimmäinen olut. Huomatkaa rusketusraidat!
Islaresin idyllinen hiekkaranta.
Pojat ja miehet metsästuvät kaloja ja rapuja.
Luonnon muovaama venesatama.
Ja ne maisemat!
Illan ruokailu on alkamassa.
Pullot, korjaan, ruoka puolessavälissä.
Taas menimme pitemmälle kuin kirja neuvoi.
Vaellus: Irun - Santander, 263.4 km, 23.8 - 6.9.2013 